Isänpäivä

Tänään oli minun ensimmäinen isänpäivä. Jostakin se on aloitettava. Minun isänpäivä alkoi oikeastaan jo eilen illalla, kun laitoin nukkumaan. Kävin muutaman tunnin kuvaamassa kameralla ja kotia tullessa olin aika poikki. Pihla oli jo nukkumassa ja itse taisin koirat käyttää ulkona ja painua pehkuihin. Kello oli jossakin kymmenen tietämissä, ihan varma tästä en ole.

Yö meni yhdellä heräämisellä. Nykyisin minä pomppaan ylös jos Pihla ätisee. Tahtoo olla, että isin tehtävä on kääntää tyttö takaisin selälleen ja laittaa tutti suuhun. No herääminen oli viiden kieppeillä, jolloin kääntö selälleen ja tutin laitto ei auttanut, vaan oli aika pitää ruokatauko. Eipä siinä, sapuskalle siis. Ruoka on onneksi vielä Sussun heiniä. Ja itseltä silmät kiinni.

Herääminen tapahtui yhdeksän aikaan. Siis hetkinen, tyttö päätti muistaa isiä isänpäivänä antamalla nukkua pitkään. Ihanaa. Eikä siinä vielä kaikki, Sussu toi kahvin sänkyyn. Ja Pihlan tekemien korttien kanssa. Yhdessä kortissa oli vesivärillä Pihlan kädet, toisessa jalat. Ja kun vielä tyttö itse hymyili Sussun kainalossa niin olipas mukava herätä.

Ei voi muuta sanoa, kuin että on se mukava tämän meidän tytön kanssa olla ja elellä. Ja vaikka tämä päivä on ollut nimellisesti isänpäivä niin kyllä se tuntuu aina hymyjen aikaan olevan joka päivä isin päivä.

{{CommentsBlog}}